|
ELÄMÄNVAIHEITA
Isäni
oli Jyväskylän Tourulasta ja äitini Rovaniemen Aronperältä. He
tapasivat toisensa opiskellessaan Helsingin Yliopistossa.
Ensimmäisen työpaikkansa he saivat Lapin läänistä Kittilän
keskikoulusta, isä rehtorina ja matematiikan opettajana, äiti
biologian ja maatieteen opettajana. Isäni oli oikeastaan enemmän
kiinnostunut maataloudesta kuin matematiikasta ja urasta
koulumaailmassa. Hän osti Kittilästä suuren maatilan tarkoituksenaan
kehittää siitä Pohjois-Suomeen mallitilan.
Alku olikin lupaava
30-luvun lämpökaudella.
Sota tuhosi kuitenkin kaiken.
Synnyin Kittilässä. Jäin vauvana sotaorvoksi ja vietin
lapsuuteni Rovaniemen mummolassa sekä kummieni Aukku ja Hanna
Outamon luona. Olin sotalapsena Etelä-Ruotsissa. Synnyinkotini
poltettiin Lapin sodassa 1944. Minulle ei kerinnyt syntyä
minkäänlaisia siteitä Kittilään, sillä jouduin pois sieltä aivan
liian nuorena. Syntymäpaikallani Ounasjoen rannalla ei synny enää
tunnetta takaisinpaluusta. Hautapaikka on tosin sieltä varattu
vauvoina kuolleen veljeni ja siskoni vierestä. Siellä on myös isäni
viimeinen leposija sankarihautausmaalla. Äitini viimeinen leposija
on hänen synnyinseudullaan Rovaniemellä.
Isäni toimi
talvisodassa komppanianpäällikkönä Sallan rintamalla ja oli
etulinjassa Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran voitokkaissa taisteluissa
ja kaatui sodan loppuvaiheessa Märkäjärvellä. Tunnettu kirjailija
Pentti Haanpää on kirjoittanut isäni komppanian taistelusta romaanin
”Korpisotaa”. Isäni mainitaan useissa Talvisodan
dokumenteissa ja
kirjeissä. Häntä muistellaan sekä rohkeana että miehistään huolta
pitävänä reservin upseerina.
Pääsin ylioppilaaksi Torniosta. Maisteriksi valmistuin Oulun
Yliopistosta. Pääaineeni oli eläintiede ja erikoistuin kalojen
elämään. Opetusalaa varten opiskelin myös kasvitiedettä,
maantiedettä, kemiaa ja kasvatustieteitä. Työelämästäni olin puolet
opetusalalla Pohjois-Suomessa rehtorina ja lehtorina. Työpaikkoinani
olivat Ivalo, Muonio, Pudasjärvi, Taivalkoski ja Ilomantsi. Tosin
vähän aikaa olin myös Kalastajakoulun johtavana kalabiologina
Virolahdella.
Puolet työurastani johdin yrityksiäni Suomessa ja ulkomailla.
Harrastuspohjalta kiinnostuin autojen moottoreista. Itseopiskelulla
perehdyin erittäin hyvin muun muassa Mercedeksen ja Volkswagenin
henkilöautojen dieselmoottoreihin. Moottoreiden suunnitteluvirheet
ja korjausmahdollisuudet tulivat minulle tutummiksi kuin ne
valmistaneelle tehtaalle.
Yhdistystoiminnassa olen ollut mukana SPR:ssä,
luonnonsuojelussa, kalataloudessa, metsästyksessä, ilmailussa,
liikenneturvallisuustyössä ja nuorisotyössä. Olen toiminut myös
lennonopettajana ja Liikenneturvan kouluttajana. Kirkon jäsenenä
olen ollut seurakunnan miestyön vapaaehtoistyöntekijänä.
Olen perustanut
Suomalais-Karjalaisen Vapaavaltion
Olen reservin kapteeni. Varusmiehenä palvelin
Rajavartiostossa ja sen jälkeen sain erikoiskoulutuksen
Laskuvarjojääkärikoulussa ylimääräisissä kertausharjoituksissa
yhdessä kurssille valitun kymmenen reservin vänrikin kanssa.
Viimeisin sijoitukseni sodan varalta on ollut Sissipataljoonan
1.upseeri ja varakomentaja.
Minulla on kolme poikaa ja yksi tytär, jotka kaikki pärjäävät
hyvin maailmalla. Lapsenlapsia on seitsemän, joista kuusi poikia.
Tourula sukunimen säilyminen Suomessa oli 60-luvulla yksin minun
varassa. Nyt meitä on jo koko joukko.
Asun
Järvi-Suomessa. Nuoruuteni Tornionjoen
lohet, meritaimenet ja harrit ovat vaihtuneet muikkuihin.
Lapin karu luonto on vaihtunut etelän omena-, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuihin.
|
